Katatonia - Nightmares by the Sea
Kissat on jotenkin hiton veikeitä ötyjä. Istun vaihteeksi pöydän ääressä koneen kanssa ja tossa sireenipuskan varjossa makaa naapurin oranssivalkonen, pitkäkarvanen katti. Se kuvittelee vissiin olevansa kovinkin juonikas kun vaanii ihmisiä jotka tuon aroniaaidan toistapuolta kulkee. Pää kääntyy kun pöllöllä. Olis niin hienoa nähdä kun se roiskasis tosta pusikon läpi jonkun poloisan naapurin nilkoille. Ei se ketään edes satuttas, tollanen kotikissa, mut se säikähdys olis näkemisen arvonen. Taidan olla vähän ilkiä ihminen.
Tekis mieli lähteä käppäilemään suuren kyläpahasemme keskustaan tästä kohta, auringon paisteessa. Voisin tarjota itselleni jätskin ja käydä hakemassa kirjastosta vähän kesälukemista. Jotain ihan muuta kun mitä oon nää viimeset yheksän kuukautta lueskellut. Aattelin että ehkä joku Brontën Jane Eyre ja sit jotain esim. Coelhoo tai Coee tai muuta. Ja voisin alkaa tahkoon tota omaakin kirjahyllyä vaihteeksi. On siihen taas pari uutta lukemista venailevaa kertynyt.
Piti toi äitö viedä tänään töihin, mutta isä olikin armahtanut ja antoi mun nukkua ja vei äitön itse. Kyllä nukuinkin maukkaasti. Tekis mieli päästä suihkuun nyt, että heräis kunnolla. Sit vois oikeestikin lähteä. Mut on kuulkaa ihana ajatus, et tänään eikä huomenna eikä edes sunnuntaina ei tarvi tehdä mitään. Saa vaan kerrankin olla ilman mitään ahdistavia tehtäviä odottamassa täyttämistä. Myönnettäköön että yks 7-sivuinen essee on vielä ens perjantaille kirjoitettavana, mutta se on sitten alkuviikon hommia.
perjantai, 8. kesäkuu 2007
Stay with me under these waves tonight, be free for once in your life tonight.
torstai, 7. kesäkuu 2007
Eilen uskoin että saat mut hetkeks loistamaan.
Jenni Vartiainen - Tunnoton
Apua apua apua! Aika kuluu samaan aikaan liian nopeasti ja ihan liian hitaasti. Oi olispa tää jo ohi. Pitää varmaan koittaa vielä tässä vajaassa puolessa tunnissa saada jotain lukaistua, ja sitten on lähdettävä kauppaan ja pysäkille ja voi apua, kohta olen jo Tampereella ja taas tavan mukaan ihan pallo hukassa ja iik, paniikki iskee tai on kyllä iskenyt jo!
Voi nahka, miksi mä pakotan itseni aina tällaiseen? En mä sinne millään sisään pääse kuitenkaan yhyy. Nyt hajoo kyl pää.
---
0:58
Ohi on, ainakin suhteellisen kunnialla. Tuskin tolla rykäsyllä tosin sisään mennään, mutta tulipahan koitettua. Onneks on toi paikka Vaasassa jonka päälle pudota, kun muuton vois käydä vähän vituttaan. Ei sillä että mä mitenkään nauttisin siellä Jumalan selän takana asumisesta, mutta on kai se parempi kuin ei mitään. Ei sillä, tarvii nyt kattoo mitä teen syksyllä, et pidänkö sen välivuoden vai miten. Mut nyt on niin kauniit ilmat, et en vaan yksinkertasesti jaksa stressaa jotain syksyä vielä. Tuskin tää elämä mulle mitään sellasta heittää mitä en hanskaan pystyis.
DNA-mainosta lainatakseni, elämä on.
Apua apua apua! Aika kuluu samaan aikaan liian nopeasti ja ihan liian hitaasti. Oi olispa tää jo ohi. Pitää varmaan koittaa vielä tässä vajaassa puolessa tunnissa saada jotain lukaistua, ja sitten on lähdettävä kauppaan ja pysäkille ja voi apua, kohta olen jo Tampereella ja taas tavan mukaan ihan pallo hukassa ja iik, paniikki iskee tai on kyllä iskenyt jo!
Voi nahka, miksi mä pakotan itseni aina tällaiseen? En mä sinne millään sisään pääse kuitenkaan yhyy. Nyt hajoo kyl pää.
---
0:58
Ohi on, ainakin suhteellisen kunnialla. Tuskin tolla rykäsyllä tosin sisään mennään, mutta tulipahan koitettua. Onneks on toi paikka Vaasassa jonka päälle pudota, kun muuton vois käydä vähän vituttaan. Ei sillä että mä mitenkään nauttisin siellä Jumalan selän takana asumisesta, mutta on kai se parempi kuin ei mitään. Ei sillä, tarvii nyt kattoo mitä teen syksyllä, et pidänkö sen välivuoden vai miten. Mut nyt on niin kauniit ilmat, et en vaan yksinkertasesti jaksa stressaa jotain syksyä vielä. Tuskin tää elämä mulle mitään sellasta heittää mitä en hanskaan pystyis.
DNA-mainosta lainatakseni, elämä on.
keskiviikko, 6. kesäkuu 2007
I guess it seems that all the wait is gone, but everything is numb.
My Vitriol - Always Your Way
Ei jösses. Täl stressillä ei nyt kyllä kuulkaa oo mitään rajaa. Huomenna on h-hetki ja se nyt on saletti ettei tässä vaiheessa uutta asiaa enää omaksuta. Ei oo paljon muuta enää tehtävissä kun koittaa vähän plärätä kirjoja läpi jos jotain aukkokohtia vielä löytyis. Mut oikeesti, nyt heitän kyllä hommat kokonaan korkeempien voimien käsiin.
Sit laittas vielä stressaten sekin, että mites mä nyt oikeen saan itteni oikeeseen aikaan hinattua ja vielä oikeeseen paikkaankin. Kun en oo koskaan Tampereelle eebeellä menny, ja junalla kulkemisen riskiä en ota kun ne treen junat on tässä viimeaikoina muutenkin temppuilleet. Ei yhtään lohduta että linkkuasemalta on yliopistolle vaan muutama hassu satametrinen, kun tällä suuntavaistolla sitä helposti hukkaa ittensä ihan ruokakaupassakin. Anastin jo hienon kaupunkikartan ittelleni avuiksi, vaikka olenkin Tampereella aiemminkin toki ollut. En viiti just tän asian kanssa paljon riskejä ottaa.
Tuun kyllä oleen niin huojentunut huomenna kun koko koitos on ohi, meni syteen taikka saveen. Enää ei oo mitään tehtävissä, joten huominen on vaan selvittävä hengissä parasta toivoen. Vähän kyllä nakertaa kun en voi edes perseitä vetää illalla, kun tarttee äitöö kuskata aamulla töihin. Mutta ehkä sen pari bissee voisi vetää. Kesän ekat oluset, kun olin niin kiltisti koko toukokuunkin juomatta (kö nolotti toi vappu vähän liiaks).
Tänään kävin ekaa kertaa rannallakin tän vuoden puolella. Tosin kuskasin vaan siskoo ja kummitädin likkaa uimaan. Ite en vielä uskaltanu, vaikka tarkotus olis vähän enemmän uida kun viime kesänä. Kuitenkin se kerran kesässä suht vähän maassa jossa näinkin paljon järviä on. Töitäkin kun on vaan heinäkuun (jos on, sopparia ei oo vielä rustattu) niin ajanpuutekaan ei oo mikään pätevä tekosyy.
Ei jösses. Täl stressillä ei nyt kyllä kuulkaa oo mitään rajaa. Huomenna on h-hetki ja se nyt on saletti ettei tässä vaiheessa uutta asiaa enää omaksuta. Ei oo paljon muuta enää tehtävissä kun koittaa vähän plärätä kirjoja läpi jos jotain aukkokohtia vielä löytyis. Mut oikeesti, nyt heitän kyllä hommat kokonaan korkeempien voimien käsiin.
Sit laittas vielä stressaten sekin, että mites mä nyt oikeen saan itteni oikeeseen aikaan hinattua ja vielä oikeeseen paikkaankin. Kun en oo koskaan Tampereelle eebeellä menny, ja junalla kulkemisen riskiä en ota kun ne treen junat on tässä viimeaikoina muutenkin temppuilleet. Ei yhtään lohduta että linkkuasemalta on yliopistolle vaan muutama hassu satametrinen, kun tällä suuntavaistolla sitä helposti hukkaa ittensä ihan ruokakaupassakin. Anastin jo hienon kaupunkikartan ittelleni avuiksi, vaikka olenkin Tampereella aiemminkin toki ollut. En viiti just tän asian kanssa paljon riskejä ottaa.
Tuun kyllä oleen niin huojentunut huomenna kun koko koitos on ohi, meni syteen taikka saveen. Enää ei oo mitään tehtävissä, joten huominen on vaan selvittävä hengissä parasta toivoen. Vähän kyllä nakertaa kun en voi edes perseitä vetää illalla, kun tarttee äitöö kuskata aamulla töihin. Mutta ehkä sen pari bissee voisi vetää. Kesän ekat oluset, kun olin niin kiltisti koko toukokuunkin juomatta (kö nolotti toi vappu vähän liiaks).
Tänään kävin ekaa kertaa rannallakin tän vuoden puolella. Tosin kuskasin vaan siskoo ja kummitädin likkaa uimaan. Ite en vielä uskaltanu, vaikka tarkotus olis vähän enemmän uida kun viime kesänä. Kuitenkin se kerran kesässä suht vähän maassa jossa näinkin paljon järviä on. Töitäkin kun on vaan heinäkuun (jos on, sopparia ei oo vielä rustattu) niin ajanpuutekaan ei oo mikään pätevä tekosyy.
tiistai, 5. kesäkuu 2007
Please believe me when I say, this is how it has to end.
The Cooper Temple Clause - Murder Song
Tää on nyt taas jotenkin vaan niin just tätä, tiiättekö. Et mikään ei kiinnosta ja kaikki vaan ahistaa ja toivottamalta vähän tuntuu. Kohtahan noi pääsykokeet on toki historiaa, mutta hei ihan kun se ahistus mihinkään periks antais ennen kuin se kirje, ohut tai paksu, sieltä lipastolta tulee. Ja eihän se määritä sitten lopulta muuta kuin kaupungin jossa ensi vuoden - ja muutaman seuraavankin vissiin - tulen tylsistymään. Molemmissa tuulee, mut toinen on likempänä kotipesää.
Jotenkin ei vaan kiinnostais toi opiskelu, ei sitten niin yhtään. Mut eihän mussa sitä vertaa munaa voi tietty olla, että kykenisin valitsemaan sen vaihtoehdon joka oikeesti houkuttais, eli et pitäisin välivuoden. Koska viime vuosi kertoi kyllä melko suoraan just kuinka korkeelle saan opiskelumotivaationi tällä hetkellä hiisattua. Vietin enemmän aikaa baarissa kun kirjojen ääressä, enkä mä mikään rapajuoppo kuitenkaan ole. Lopputulokset on nähtävissä kyllä ihan selvänä mun opintorekisterissä.
Mut kai se on vaan pakko antaa virran viedä, suljettava vaan silmät ja uskottava kun sanotaan, et näin sitä kato ihmiset elää. Ne käy kouluja ja hankkii työn, perhekin olis kiva mut ei vielä pariin vuoteen pakollinen. Sit ne alkaa kriiseillä, hankkii kummallisia harrastuksia, eläköityy ja muuttuu katkeriks nuorisoo parjaaviks vanhuksiks ja kuolee. Live with it, bitch.
Must vaan vaikuttas vähän pahasti sille, et oon alkanut nyt jo mummottuun ja katkeroituun, et en ihan tiedä mihin suuntaan nyt nokkani tästä osottasin. Vois tietty tähdätä johonkin elämiseen, kokemusten keräilyyn ja sellaseen. Tehä sen kuuluisan 20-asiaa-ennen-kuolemaa -listan. Mut en varmaan ees keksis noin montaa. Oon nähkääs tosi mielikuvitukseton ja tylsä ihminen. Keksisin vaan sellasia asioita, jotka olen jostain lukenut tai kuullut. Ei mitään omaperäsyyttä, ei ees näin tärkeissä jutuissa.
Ehkä meen sit nukkuun ja näkeen unia jostain railakkaammasta hetkeks. Kun tää kone täs sylissä vaan tekee olon kuumemmaks kun mitä lähtökohdat on. Oi ihanat alkukesän helteet, jotka saatte vaatteet liimaantumaan ihoon ja naaman kiiltelemään kuin vastakiillotettu kuparipannu. Joka on tosin ihan muun kuin kuparin värinen.
Tää on nyt taas jotenkin vaan niin just tätä, tiiättekö. Et mikään ei kiinnosta ja kaikki vaan ahistaa ja toivottamalta vähän tuntuu. Kohtahan noi pääsykokeet on toki historiaa, mutta hei ihan kun se ahistus mihinkään periks antais ennen kuin se kirje, ohut tai paksu, sieltä lipastolta tulee. Ja eihän se määritä sitten lopulta muuta kuin kaupungin jossa ensi vuoden - ja muutaman seuraavankin vissiin - tulen tylsistymään. Molemmissa tuulee, mut toinen on likempänä kotipesää.
Jotenkin ei vaan kiinnostais toi opiskelu, ei sitten niin yhtään. Mut eihän mussa sitä vertaa munaa voi tietty olla, että kykenisin valitsemaan sen vaihtoehdon joka oikeesti houkuttais, eli et pitäisin välivuoden. Koska viime vuosi kertoi kyllä melko suoraan just kuinka korkeelle saan opiskelumotivaationi tällä hetkellä hiisattua. Vietin enemmän aikaa baarissa kun kirjojen ääressä, enkä mä mikään rapajuoppo kuitenkaan ole. Lopputulokset on nähtävissä kyllä ihan selvänä mun opintorekisterissä.
Mut kai se on vaan pakko antaa virran viedä, suljettava vaan silmät ja uskottava kun sanotaan, et näin sitä kato ihmiset elää. Ne käy kouluja ja hankkii työn, perhekin olis kiva mut ei vielä pariin vuoteen pakollinen. Sit ne alkaa kriiseillä, hankkii kummallisia harrastuksia, eläköityy ja muuttuu katkeriks nuorisoo parjaaviks vanhuksiks ja kuolee. Live with it, bitch.
Must vaan vaikuttas vähän pahasti sille, et oon alkanut nyt jo mummottuun ja katkeroituun, et en ihan tiedä mihin suuntaan nyt nokkani tästä osottasin. Vois tietty tähdätä johonkin elämiseen, kokemusten keräilyyn ja sellaseen. Tehä sen kuuluisan 20-asiaa-ennen-kuolemaa -listan. Mut en varmaan ees keksis noin montaa. Oon nähkääs tosi mielikuvitukseton ja tylsä ihminen. Keksisin vaan sellasia asioita, jotka olen jostain lukenut tai kuullut. Ei mitään omaperäsyyttä, ei ees näin tärkeissä jutuissa.
Ehkä meen sit nukkuun ja näkeen unia jostain railakkaammasta hetkeks. Kun tää kone täs sylissä vaan tekee olon kuumemmaks kun mitä lähtökohdat on. Oi ihanat alkukesän helteet, jotka saatte vaatteet liimaantumaan ihoon ja naaman kiiltelemään kuin vastakiillotettu kuparipannu. Joka on tosin ihan muun kuin kuparin värinen.
