The Cooper Temple Clause - Murder Song

Tää on nyt taas jotenkin vaan niin just tätä, tiiättekö. Et mikään ei kiinnosta ja kaikki vaan ahistaa ja toivottamalta vähän tuntuu. Kohtahan noi pääsykokeet on toki historiaa, mutta hei ihan kun se ahistus mihinkään periks antais ennen kuin se kirje, ohut tai paksu, sieltä lipastolta tulee. Ja eihän se määritä sitten lopulta muuta kuin kaupungin jossa ensi vuoden - ja muutaman seuraavankin vissiin - tulen tylsistymään. Molemmissa tuulee, mut toinen on likempänä kotipesää.

Jotenkin ei vaan kiinnostais toi opiskelu, ei sitten niin yhtään. Mut eihän mussa sitä vertaa munaa voi tietty olla, että kykenisin valitsemaan sen vaihtoehdon joka oikeesti houkuttais, eli et pitäisin välivuoden. Koska viime vuosi kertoi kyllä melko suoraan just kuinka korkeelle saan opiskelumotivaationi tällä hetkellä hiisattua. Vietin enemmän aikaa baarissa kun kirjojen ääressä, enkä mä mikään rapajuoppo kuitenkaan ole. Lopputulokset on nähtävissä kyllä ihan selvänä mun opintorekisterissä.

Mut kai se on vaan pakko antaa virran viedä, suljettava vaan silmät ja uskottava kun sanotaan, et näin sitä kato ihmiset elää. Ne käy kouluja ja hankkii työn, perhekin olis kiva mut ei vielä pariin vuoteen pakollinen. Sit ne alkaa kriiseillä, hankkii kummallisia harrastuksia, eläköityy ja muuttuu katkeriks nuorisoo parjaaviks vanhuksiks ja kuolee. Live with it, bitch.

Must vaan vaikuttas vähän pahasti sille, et oon alkanut nyt jo mummottuun ja katkeroituun, et en ihan tiedä mihin suuntaan nyt nokkani tästä osottasin. Vois tietty tähdätä johonkin elämiseen, kokemusten keräilyyn ja sellaseen. Tehä sen kuuluisan 20-asiaa-ennen-kuolemaa -listan. Mut en varmaan ees keksis noin montaa. Oon nähkääs tosi mielikuvitukseton ja tylsä ihminen. Keksisin vaan sellasia asioita, jotka olen jostain lukenut tai kuullut. Ei mitään omaperäsyyttä, ei ees näin tärkeissä jutuissa.

Ehkä meen sit nukkuun ja näkeen unia jostain railakkaammasta hetkeks. Kun tää kone täs sylissä vaan tekee olon kuumemmaks kun mitä lähtökohdat on. Oi ihanat alkukesän helteet, jotka saatte vaatteet liimaantumaan ihoon ja naaman kiiltelemään kuin vastakiillotettu kuparipannu. Joka on tosin ihan muun kuin kuparin värinen.