Katatonia - Nightmares by the Sea

Kissat on jotenkin hiton veikeitä ötyjä. Istun vaihteeksi pöydän ääressä koneen kanssa ja tossa sireenipuskan varjossa makaa naapurin oranssivalkonen, pitkäkarvanen katti. Se kuvittelee vissiin olevansa kovinkin juonikas kun vaanii ihmisiä jotka tuon aroniaaidan toistapuolta kulkee. Pää kääntyy kun pöllöllä. Olis niin hienoa nähdä kun se roiskasis tosta pusikon läpi jonkun poloisan naapurin nilkoille. Ei se ketään edes satuttas, tollanen kotikissa, mut se säikähdys olis näkemisen arvonen. Taidan olla vähän ilkiä ihminen.

Tekis mieli lähteä käppäilemään suuren kyläpahasemme keskustaan tästä kohta, auringon paisteessa. Voisin tarjota itselleni jätskin ja käydä hakemassa kirjastosta vähän kesälukemista. Jotain ihan muuta kun mitä oon nää viimeset yheksän kuukautta lueskellut. Aattelin että ehkä joku Brontën Jane Eyre ja sit jotain esim. Coelhoo tai Coee tai muuta. Ja voisin alkaa tahkoon tota omaakin kirjahyllyä vaihteeksi. On siihen taas pari uutta lukemista venailevaa kertynyt.

Piti toi äitö viedä tänään töihin, mutta isä olikin armahtanut ja antoi mun nukkua ja vei äitön itse. Kyllä nukuinkin maukkaasti. Tekis mieli päästä suihkuun nyt, että heräis kunnolla. Sit vois oikeestikin lähteä. Mut on kuulkaa ihana ajatus, et tänään eikä huomenna eikä edes sunnuntaina ei tarvi tehdä mitään. Saa vaan kerrankin olla ilman mitään ahdistavia tehtäviä odottamassa täyttämistä. Myönnettäköön että yks 7-sivuinen essee on vielä ens perjantaille kirjoitettavana, mutta se on sitten alkuviikon hommia.